Rakennusten, tilojen ja ympäristöjen esteettömyys on tärkeää sen vuoksi, että meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus päästä rakennuksiin ja tiloihin, sekä kyetä liikkumaan ympäristöissä ongelmitta itsenäisesti, kuuluu ominaisuuksiimme sitten joku erityistarve tai ei. Esteettömyydestä ei myöskään ole haittaa kenellekään, kunhan se on huomioitu riittävän laajasti ja toteutettu oikein. Jotta esteettömyyden osaa kartoittaa, suunnitella ja toteuttaa oikein, on siihen hyvä käydä Invalidiliiton suunnittelema koulutus. Tuo parin kuukauden mittainen koulutus perehdytti minutkin syksyllä 2016 ensin esteettömyyteen käsitteenä, talojen piirustusten tulkintaan ja hiukan myös rakennuslainsäädäntöön. Kun nämä asian kannalta oleelliset peruskäsitteet oli käyty läpi, sitten siirryttiin itse ESKEH-kartoitusmenetelmään, sen soveltamiseen käytännössä ja kartoituksessa käytettäviin mittaustyökaluihin tutustumiseen sekä käyttöön.

Opiskelu esteettömyyskartoittajaksi on hyvin käytännönläheistä. Ei ollut kulunut montaakaan opintopäivää, kun jo mentiin maastoon, aitoon paikkaan kartoittamaan annetun paikan esteettömyyttä ja mahdollisia ongelmakohtia, samalla pohtien millaisia parannusehdotuksia minä tuosta harjoittelutehtävänä olleesta kohteesta esteettömyyden suhteen antaisin. Oikeastaan kaikki opiskelun aikana annetut tehtävät liittyivät käytännön aitoon kartoitustyöhön. Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla ehkä haastavimmista tehtävistä oli, kun piti itse valita kohde, jonka esteettömyys tuli ESKEH- menetelmän mukaisesti kartoittaa ja kirjoittaa havainnot raportin muotoon, kuten ammattilaisena toimittaessakin tehdään. Tästä itse valitusta kohteesta laadittu esteettömyysraportti tuli esittää muille kartoittaja opiskelijoille, ilman että he olivat nähneet valittua paikkaa tai edes välttämättä tiesivät sellaisen olemassa olosta. Näin oli ainakin minun kohdallani, sillä valitsin kartoituskohteekseni kirpputori-kahvilan, joka ei todellakaan ole esteetön, eikä siitä sellaista ikinä tulekaan. Osa tehtävää oli myös, että muiden piti antaa palautetta ja vinkkejä omassa kohteessa tekemistäsi esteettömyyshavainnoista vain esteettömyysraportin esittelyn perusteella.

Esteettömyyskartoittajan opintoni päättyivät joulukuussa 2016 ryhmätyönä tehtyyn melko laajaan esteettömyyskartoitukseen ryhmällemme annetusta osasta Tampereen yliopistollisen keskussairaalan aluetta. Lopputöiden tulokset tuskin aidosti vaikuttivat sairaala-alueen suunnitteluun, mutta antoivat ne meille kartoittajiksi tuolloin valmistuneille hyvän ja kokonaisvaltaisen käsityksen esteettömyyskartoitusten merkityksellisyydestä, hyödyllisyydestä, moninaisuudesta ja laajuudesta.

Vasta näiden opintojen aikana ymmärsin kuinka laaja käsite ja kokonaisuus esteettömyys lopulta onkaan, vaikka itsekin olen liikuntaesteinen. Näin ollen ympäristöissä ja tiloissa toimiminen edellyttää myös minun kohdallani niiden esteettömyyttä sekä muuta toimivuutta eli saavutettavuutta. Toinen suuri esteettömyys-opintojen synnyttämä oivallukseni oli se, kuinka pienillä muutoksilla ja vähäisillä lisäkustannuksilla voidaan saada rakennuksesta, tilasta tai ympäristöstä esteetön. Siis kaikille käyttäjäryhmille soveltuva. Nyt olisin salkkuineni halukas osoittamaan nämä oivallukset tosiksi myös sinulle. toimiessani esteettömyyskartoittajana Kaikkien Festari-hankkeessa ja koko ACCAC oy:ssä. Kaikilla on yhdenvertainen oikeus kulttuuriin, niin sen kokijoina, näkijöinä kuin tekijöinä, mutta ainoastaan esteettömät ja saavutettavat tila- tai toimintaratkaisut sekä henkilön näkeminen samanarvoisena esiintyjänä muiden rinnalla, mahdollisista erityistarpeista huolimatta, antavat siihen todelliset mahdollisuudet.

Ota rohkeasti yhteyttä minuun (janna@kaikkienfestari.fi), jos organisaatiossasi tai muualla lähipiirissäsi on tarvetta esteettömyyskartoitukselle. Tehdään yhdessä tilastasi ja tapahtumastasi esteetön, saavutettava ja kaikille mahdollinen. Hei, olen jo tulossa, kunhan tiedän minne.